Seppo Leinosen Piirros Luonnonsuojelijassa 2/2014

Juha Taskinen ui Iijoen puolesta

Saimaannorppien suojelutyöstä tunnettu savonlinnalainen elokuvantekijä ja kirjailija Juha "Norppa" Taskinen ui tänä kesänä Iijoen puolesta. Uinti alkaa Oulu-Kuusamotien sillan yläpuolella Taivalkoskelta Jurmusta, veneenlaskupaikalta sunnuntaina 29.6 klo 10. Seitsemän päivän ja 107 kilometrin jälkeen tempaus päättyy Pudasjärvelle Kipinään, Vähkyrän rantaan yhtä aikaa Iijoki-soutajien kanssa.

Taskinen osallistui Iijoki-soutuun vuonna 2007. Jokia ja koskia hän ei ole ennen uinut, mutta uskoo sen sujuvan. Taskisella on kertynyt jokikokemusta Vienan Karjalasta, jossa hän on elokuvia ja kirjaa tehdessään kulkenut veneellä Suomen rajalta aina Vienan merelle asti. Vaikuttimekseen uintiin Taskinen kertoo rakkautensa luontoon ja yhteiseen hyvään. "Haluan olla mukana ja liittyä soutajien joukkoon, koska Iijoki on luonnonarvoiltaan ja kauneudeltaan erityinen ja ainutlaatuinen Suomessa, eikä sitä saa tuhota lisää rakentamalla" Taskinen toteaa ja jatkaa: "Olen seurannut huolestuneena Pohjolan Voima OY:n lobbausta Kollajan altaan ja voimalan rakentamiseksi ja sen myötä koskiensuojelulain romuttamista". Taskisen mielestä hankeen uudelleen herättäminen ja sopivan tilaisuuden kyttääminen on jokivartisen asukkaiden, elinkeinojen, vaelluskalojen paluun sekä luonnonarvojen halveksintaa eikä sillä ole myöskään energiataloudellisia perusteita.

Taskinen haluaa herättää uinnillaan Iijokivarren ihmisiä puolustamaan aarrettaan. Maanviljelijänä ja metsätilallisena hän kehottaa myös metsänomistajia toimimaan jokensa puolesta ja myymään puunsa niille firmoille joilla ei ole osuutta joen ryöstöyritykseen joka toteutuessaan kuivattaisi 39 kilometriä jokiuomaa, tuhoaisi Livojoessa säästyneet raakut ja näivettäisi Pohjois-Pohjanmaan arvokkaimman joen ja vaelluskalojen paluun. "Raakku on Iijoen norppa," puhaltaa Taskinen harjoitellessaan tulevaa uintiaan Saimaalla. "Samalla tavalla, kuin saimaannorppa ovat jokihelmisimpukatkin eläneet omassa vedessään vuosituhansia. Iijoella ja Saimaalla on omat aarteensa ja uhkansa. Saimaalla on norppien pelastamiseksi tehty pitkäjännitteistä suojelutyötä ja se on kannattanut, kun norppakanta on kasvanut sukupuuton partaalta pikkuhiljaa 310 yksilön suuruiseksi. Iijoella on nyt sama haaste ja Taskinen uskoo, että pohjoispohjalaisella luonteella ei periksi anneta; lohelle rakennetaan toimivat kalatiet ja Kollaja-hanke survotaan lopullisesti suon silmään. Taskinen heittää uinnillaan haasteen koko seutukunnalle: "Kun me Savo-karjalaiset olemme yhteistuumin pelastamassa norppamme, niin uskon, että pohjoispohjalainen veri on sitäkin sakeampaa!

Taskinen on tempaissut uinnin merkeissä ennenkin. Viime kesänä hän polskutteli Saimaan uhanalaisten lohikalojen puolesta Suomen pisimmän avovesiuinnin kauhomalla 24 päivää ja 250 kilometriä Joensuusta Imatralle. Matkauintiharrastuksen hän aloitti myös viime vuonna. "Uinti on tahtotila ja sitä samaa on myös Iijoen suojelu," Taskinen toteaa.

Koska Juhan mahdollisuus vastata puhelimeen on sattuneesta syystä varsin rajallista, siksi
Pirkko-Liisa Luhta 0400 293023

Juha Taskinen ui Iijoen ja koskiensuojelulain puolesta

Kesäkuu 2014

Kovia tosiasioita Kollajan allashankkeesta

Koskiensuojelulaista huolimatta Pohjolan Voima Oy ajaa Kollajan altaan ja voimalan rakentamista. Perustelut muuttuvat tuulten mukana; toisinaan heitä "velvoittavat" Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia sekä hallitusohjelma, välillä tulvasuojelu, säätövoiman lisätarve, kiinteistöverot Pudasjärvelle ja vanha tuttu, työllisyys. Voimayhtiö ei havittele vain Kollajan rakentamista, tähtäimessä on koko Iijoen poistaminen koskiensuojelulaista.

Miksi? Pohjolan Voima Oy:stä suurimman osan omistavat UPM (43%) ja StoraEnso (15%). UPM on siirtynyt vahvasti energiabisnekseen ja heidän etunsa on saada omakustannushintaista Mankala-sähköä ja myydä se eteenpäin erinomaisella katteella. Muut edellä luetellut syyt ovat markkinointia poliitikoille ja kaupittelua, jonka tavoite on saada koskiensuojelulaki ja muut esteet purettua hankkeen tieltä.

Kollaja-hankkeen tuottama tehonlisäys olisi noin 100 MW ja tuotanto noin 150 Gwh/vuosi. Rakentamisesta olisi saatavissa mitätön, 1,2 %:n lisä Suomen vesivoiman tuotantoon ja vajaa 2 promillea koko energiantuotantoon.

Säätövoimaa on Suomen tarpeisiin riittävästi, jopa niin, että sitä käytetään perusvoiman tuottamiseen. Olemme yhteispohjoismaisilla energiamarkkinoilla ja heikkoinakin vesivuosina Norjasta ja Ruotsista on saatavissa vesivoimalla tuotettua säätövoimaa lähes rajattomasti ja kohtuuhintaan. Suomella ei ole siten tarvetta laajoja ympäristövahinkoja ja -haittoja aiheuttaviin, ja maamme olosuhteet huomioiden tehottomiin vesivoimahankkeisiin. Pyhäsalmen pumppuvoimalahanke toisi moninkertaisesti lisää säätövoimaa, jos sitä halutaan, Suomeen. Tosin siitä ei hyötyisi Pohjolan Voima Oy itse.

Iijoki soveltuu huonosti vesivoimatuotantoon

Pohjolan Voima Oy rakensi 1960-luvulla Iijoen alaosalle viisi voimalaitosta. Laajan (14 191 km2), mutta voimataloutta ajatellen vähäjärvisen (vain 5,67 %) vesistön keskivirtaama on jokisuulla noin 174 m3/s, mutta talviaikaan noin puolet tästä. Joki on voimataloutta ajatellen vaatimaton virtaamaltaan ja pieni pudotuskorkeudeltaan. Iijoen voimalaitosten nykyinen teho on 191 MW ja vuosituotanto noin 850 GWh. Suomen vesivoimalla tuotetusta sähköstä se on noin 6 %. Kollajan rakentaminen toisi vesivoimatuotantoon reilun yhden prosentin lisäyksen. Näillä luvuilla joki olisikin aikoinaan ollut syytä jättää kokonaan rakentamatta.

Patoallas, ei tekojärvi

Altaan koko olisi noin 4600 ha (46 km2), tilavuus 200 - 250 milj. m3 ja säännöstelyväli valtava, 9,5 metriä. Allas olisi laaja, mutta tilavuudeltaan melko mitätön: se pystyisi varastoimaan kevättulvasta riippuen noin kuudesosan, enimmillään kolmasosan Iijoen voimalaitosten ohi juoksutettavasta tulvavirtaamasta. Tekojärven sijaan kyse on vuorokausisäännöstelyyn tarkoitetusta patoaltaasta, joka tyhjenisi Kollajan voimalaitoksen 250 m3/s. koneistovirtaamalla vajaassa 12 vuorokaudessa.

''Uuden sukupolven'' suunnitelma

Kollaja-suunnitelma ei ole olennaisesti muuttunut 1980-luvun suunnitelmasta. Allas on samassa paikassa kuten myös suunniteltu voimala, saman verran Iijoen pääuoma jäisi patokanavien ja altaan sivuun, noin 40 km. Suurimman osan vuotta pääosa Iijoen vedestä käännettäisiin kiertämään tekoaltaan sekä uuden voimalan kautta. Luonnonuomasta jäisi 39 kilometriä käytännössä kuivilleen. Livojoki, lähes Kiiminkijoen kokoinen joki, käännettäisiin pysyvästi virtaamaan altaan kautta. Mahtava Kipinänkoski ja kuusi muuta koskea kuivuisivat pieniksi puroiksi.

Ympäristölle aiheutuvia haittoja vähennettäisiin yhtiön suunnitelmassa siten, että vähävirtaiseksi sivuun jäävän luonnonuoman kosket ja suvannot teljettäisiin luonnottomilla pohjapadoilla seisovavetisiksi lammikoiksi ja Natura-alueiden, Venkaan lähteen ja Kärppäsuon suojelualue eristettäisiin altaasta massiivisilla patopenkereillä. Pudasjärven ainutlaatuinen Natura-suojeltu sisämaan tulvametsien suistoalue hukutettaisiin jatkuvaan tulvaan. Aittojärven valtakunnallisesti arvokas maisema-aluekaan ei yhtiön mukaan kärsisi, vaikka alueen läpi kaivettaisiin massiivinen kanava ja rakennettaisiin kilometrien mittainen patopenger.

Altaan alle hukutettaisiin metsää, soita, turvealueita sekä Mertajärvi ja -joki.

Haitat ja menetykset kalastukselle, kalastolle ja muulle vesieliöstölle, porotaloudelle, veden- ja ilmanlaadulle, maankäytölle, asutukselle ja virkistyskäytölle ja ilmastolle olisivat mittavia ja peruuttamattomia.

Lisäksi Pudasjärven alapuoliselle jokiosuudelle rakennettavaksi suunnitellut padot, allaspadot ja pohjapadot, estäisivät tulvavesien vuosituhantisen luontaisen leviämisen suoalueille aiheuttaen merkittävästi nykyisestä kohonneen tulvavaaran kaupungin keskustalle. Kuivaksi jäävälle, noin 40 km:n pituiselle Iijoen osalle tulvat ovat joen olemassaolon ehto. Tulvat jäisivät alueelta kokonaan pois ja joki kuihtuisi. Tällä alueella on neljä elävää kylää ja runsaasti kesäasutusta.

Altaan veden varastointikapasiteetti ja todellinen tulvasuojeluhyöty on mahdollista toteuttaa 10 prosentilla altaan kustannuksista ennallistamalla noin 40 000 hehtaaria metsätaloutta varten hukkaojitettuja soita Iijoen valuma-alueelta. Se olisi 10 prosenttia Iijoen valuma-alueen metsäojitetuista alueista. Se olisi yhteiskunnallisesti, vesien- ja ilmastonsuojelullisesti, taloudellisesti, kalataloudellisesti ja koko luonnontaloudellisesti hyväksyttävä ja kestävä ratkaisu. Niin ikään altaan vaikutusalueelle jäävän puuston tuotto on energiaksi muutettuna huomattava ja toisi työtä nimenomaan paikkakuntalaisille pysyvästi.

YVA-selvitys vuodelta 2009 edelleen epäkurantti

Yhteysviranomaisen lausunto vuonna 2009 Kollajan ympäristövaikutusten arvioinnista oli tyrmäävä. YVA-selvityksen puutteita sisältävien ja riittämättömästi selvitettyjen asioiden lista on pitkä ja painava. Tammikuussa 2014 voimayhtiö sai kolmannella yrityksellä ELY-keskukselta Pudasjärven Natura-aluetta koskevan lausunnon, jonka mukaan vaikutukset Natura-alueeseen olisivat siedettävät. Tosin virkamies, jonka vastuualueeseen asia kuuluu, jätti eriävän mielipiteen.

Työtä? Ei vaan työttömyyttä

Hankkeen rakentamisen jälkeen yhtään uutta työpaikkaa allas ei toisi, mutta veisi. Kollajan paliskunnalle allas merkitsisi loppua ja 70 poronomistajaa jäisi ilman pää- ja sivuelinkeinoa. Harvaan asutulla alueella se olisi tuhoisaa kokonaisille kylille ja niiden elinvoimaisuudelle. Allasalue on Kollajan paliskunnalle keskeisintä aluetta. Jo nyt hankkeen esilläolo arveluttaa nuorten poromiesten investointihalukkuuteen. EU:n sisämarkkinoiden toimiessa altaan rakentajat voivat tulla muualta Euroopasta. Näin käy kaikissa muissakin suuremmissa rakennusprojekteissa.
Joen kehittämiseen panostettu paljon

Iijoen virkistyskäytön kehittämiseen on satsattu kymmeniä miljoonia euroja koskiensuojelupäätöksen jälkeen. Suurin urakoista on ollut yli 20 vuotta kestänyt uittoperattujen jokien kunnostaminen. Kunnostusten ja virkistyskäyttöä tukevien rakenteiden sekä määrätietoisen kalataloudellisen kehittämisen myötä Iijoesta on tullut yksi maamme suosituimmista kalastuskohteista. Kipinän alue on kävijämäärissä mitattuna Iijoen suosituimpia kohteita.

Iijoki, kansallisen kalatiestrategian kärkikohde

Iijoen keski- ja yläjuoksulla on lohen poikastuotantoon soveltuvaa koskialuetta nykyisin yli 600 hehtaaria. Iijoen kalatiet - EAKR hankkeessa ovat 2014 valmistuneet Iijoen kalatiesuunnitelmat, mutta rahoittaja puuttuu. Vuonna 2011 valmistuneessa monitavoitearvioinnissa haastatellut tahot olivat laajimman mahdollisen vaihtoehdon kannalla vaelluskalojen palauttamisessa. Iijoki onkin ainoa joki, jossa joen omat, alkuperäiset vaelluskalakannat, lohi, meritaimen, vaellussiika ja nahkiainen ovat edelleen olemassa! Yli 50 vuotta laitoshoidossa olleet Iijoen omat vaelluskalakannat halutaan saada takaisin jokeen. Kollaja hukuttaisi lopullisesti toiveet Iijoen lohen paluusta.

Iijoella lohenpoikasten kotiutukset on aloitettu vuonna 2006. Merivaellukselta palaavien lohien ylisiirtoja Iijoelle on tehty vuodesta 2009 lähtien (50-300 kpl /vuosi). Ylisiirretyt lohet ovat kuteneet ja luonnonpoikasia on syntynyt jälleen.

Iijoki pystyisi toimivien kalateiden ja turvatun alasvaeltamisen avulla tuottamaan noin 200 - 300 000 lohismolttia, joka vastaisi vähintään miljoonaa istutettua lohenpoikasta. Luonnonpoikasten rahallinen merkitys olisi siten merkittävä. Niiden vaikutus Itämeren huonotuottoisten lohi-istutusten korvaajana olisi ensiarvoisen tärkeä yhdessä muiden Perämereen laskevien jokien kanssa.

Pahaa unta, ei hyvin- vaan pahoinvointia

Voimayhtiö markkinoi hanketta, ettei altaan alueella asu ketään. Kollaja-hankkeen vaikutusalueella on viisi kylää ja alueelle on rakennettu satoja vakituista ja loma-asuntoja koskiensuojelulain säätämisen jälkeen. Alueelle investoineet eivät ole voineet epäillä, että jonakin päivänä lupaukset joen pysymisestä entisessä paikassaan voidaan perua ja muuttaa tulevaisuuden suunnittelu epävarmaksi. Se olisi luottamuksen suojan pahinta rikkomista.

Koskiensuojelulain säätämiseen johtaneesta koskisodasta 1980-luvulla on henkisesti vasta selvitty. Iijokisille tilanne, jossa Pohjolan Voima Oy:n hyökkäys kohdistuu lailla suojeltuun vesistöön, jonka suojelusta yhtiölle on vieläpä maksettu kymmenien miljoonien korvaukset, on epätodellinen. Kollaja aiheuttaa vastakkainasettelua ja vaikeuttaa alueen yhteistyötä.

Paikallislehden äänestys (2500 ääntä) vuonna 2014 antoi samat kannatusluvut Kollajalle kuin 1980-luvun selvityskin; noin 80 % vastustaa Kollajaa. WWF:n tammikuussa 2014 TNS:llä teettämän tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista haluaa säilyttää koskiensuojelulain nykyisellään ja suojella vapaana virtaavat joet myös tulevaisuudessa.

Kuvateksti